Ago 3 2011, 23h24
Tulee suomeks tällä kertaa :}
Voi hellanlettas, että on taas löytyny uutta musaa ihan valtavasti! Lähinnä suomihumppaa ja iskelmää (lmao) mut kuiteski hyvää ja kuunneltavaa settiä. Oon laajentanu mun musamakua ihan hirvittävästi parin vuoden aikana. Ennen en digannu yhtään suomalaisesta iskelmästä enkä osannu arvostaa sitä yhtään. Olin ennakkoluuloinen ja ajattelin että sellasta musaa kuuntelee vain eläkeläiset ja/tai kuudenkympin ja kuoleman välillä olevat ihmiset. Mutta ei, olin väärässä. Löysin itsestäni tämän eläkeläisen ja nykyään hoilaan täysillä Jari Sillanpään Satulinnaa ja monia muita suomi-iskelmän helmiä. Iso kiitos kuuluu myös Spotifylle, jonka avulla uuden musiikin löytäminen on lastenleikkiä. Ilman Spotifya kuuntelisin rajoittuneesti vain samoja vanhoja artisteja ja bändejä jostain iPodista. Nykyään iPod on mulle kirosana eikä siitä ole voittamaan kännykän Spottari-sovellusta. Music everywhere. <3
Samalla kun olen alkanut kuunnella iskelmää oon löytäny itsestäni uusia puolia. Tunnen itseni toisinaan keski-iän ylittäneeksi tädiksi ja joskus taas wannabe-teiniksi, joka tykkää joskus jumputtaa teknobiittiä sterkat täysillä. Mieluiten kyllä kuuntelen musaa omissa oloissani, vaikka kuulokkeet päässä fiilistellen soundia ja mahtavia lyrikoita.
Skidinä (joo, taas skidinä...) kuuntelin porukoiden cd-levyjä ja c-kasetteja. Oli Isto Hiltusta, Saija Varjusta, Tapani Kansaa, Markku Aroa ym. suomihumppaa. Ite diggasin Kaija Koota joskus ala-asteella, Tinakenkätyttö oli ihan ykkösbiisi! Mulla on vieläkin tallessa c-kassu Kaija Koota jonka sain joskus nimpparilahjaksi. Ysiviis-kuus laulelin Aikakoneen Keltaista ja olin varmaan ihan fani :D
Oon ollu tosi kova musafriikki jo lapsena, tykkäsin esiintyä porukoille, keksiä itse biisejä ja lauleskella missä vaan (jopa kaupassa :D) Ala-asteen musanope kehui usein että mulla on hyvä rytmitaju. Seiskaluokalla pääsin esiintymään koulun päätösjuhlaan parinkymmenen muun seiskaluokkalaisen kanssa.
Kakstuhattaluvun alkupuolella musta tuli räppifani. Eka tuli Bomfunk Mc's, sitte parin vuoden päästä Pikku G ja kumppanit. Olin aika vahvasti sitä mieltä että mä oon räppäri ja se on mun juttu. Kuiteski v. 2005 löysin Coldplayn ja aivan uuden suunnan mun musiikkimaulle.
Mutta kuiteski tänä päivänä musiikki ku musiikki kelpaa meikäläiselle. Hevimusaa en oo vielä(kään) omaksunu joten se on se ainut genre jota ei meikkis pysty kuunnella. Kaikki muu käy. Ja tietty kaikki mikä kuulostaa hyvältä :D
Olen helvetin tyytyväinen omaan laajaan ja monipuoliseen musamakuuni. Genreuskoivaisuus on (jossain määrin) perseestä. Tietysti kaikilla makunsa...ihan aikuisten oikeesti vaikkapa viiskytvuotta vanha musiikki on nykypäivänä legendaarisen hyvää, sellaista mitä nykypäivänä ei enää osattais tehdä. Nykymusiikki on kuraa, radion kuluttamia ja yliarvostettuja teinibiisejä. Tietty poikkeuksiakin löytyy. Mut näin äkkiseltään ajateltuna musa oli ennen parempaa.
Kuunnelkaa musiikkia. Kiitos hei.
-HipePro