Terça-feira 14 Out 2008, 21h:28
Kello on 4 ja vielä pitäisi pari tuntia yrittää aikaa tappaa. Tässä siis tämmöinen nopeasti huitaistu lista biiseistä, joita olen luukutellut lähiaikoina:
Vangelis: Spiral (helmikipale Best of-levyltä, jonka löysin lojumasta Anttilasta)
Pixies: Planet of Sound (vastikään kunnolla minullekin avautunut mestarikipale)
Oceansize: Ornament/the Last Wrongs (helvetin kaunis möhkäle. Biisi lienee myös paras livenä kuultu tänä vuonna)
Isobel Campbell & Mark Lanegan: Ballad Of Broken Seas (Laneganin käheä ääni, joka on jo entuudestaa soolona sairaan upea on jotain taikaa yhdistetty neiti Campbellin suloiseen kuiskintaan. Upean duokokoonpanon kaikki aikaansaannokset ovat olleet mieleeni, mutta The Ravenin ohella tämä on niitä, joihin yksinkertaisesti jumittuu ja haluaa kuulla ne yhä uudelleen ja uudelleen.)
Tom Waits: Knife Chase (sama pätee myös Waitsiin kuin edellisessä biisissä. Tosin Tompalla nyt on helvetisti sellaisia kipaleita mihin jumittuu, mutta nyt tällä kertaa sen kunnian sai tämä instrumentaalikipale Blood Money-levyltä. Soundit ja rytmit tuovat mielikuvan marssimisesta Helvetin syövereihin)
Wendy Carlos: Title Music from A Clockwork Orange (edelleen tekee yhtä voimakkaan vaikutuksen alle 2 minuuttiseksi biisiksi. Tämän toivoisi jopa olevan yli 5 minuuttia pitempikin)
Scott Walker: The Seventh Seal (pimeänpuolen Sinatran mestariteoksen avausbiisi, joka nyt on nostattanut jälleen, jotain nostalgiatunnelmaa itsessäni ylös. Scott osasi sekä koskettavan kauniit kuin ahdistavan pelottavat biisit)
The Coffinshakers: Dracula Has Risen From the Grave (Väkevin ja veret saisauttivin ralli ikinä)
Angelo Badalamenti: Dub Driving (jostain kumman syystä tämmöinen Läjä Äijälän henkinen jumittelu yhdessä biisirakenteessa viehättää minua helvetisti. Mahtavaa baari-ilta musiikkia tms.)
Roky Erickson: Two Headed Dog (Rokyn tunnetuimman levyn avauskipale, joka nostattaa aina karvat pystyyn. Kieroutuneen hauskat sanoitukset ja toimivaa rokkia!)
YUP: Suomalainen dervissi (Yksi uuden YUP:n levyn lukemattomista huippusuorituksista. Tämä kuuluu myös siihen sarjaa, johon yksinkertaisesti jää paikoilleen ja haluaa kuunella samaa biisiä koko illan :D)
Jarkko Martikainen: Kello on paljon, kulkekaa hiljaa (live) Jarkon ekalta soololevyltä löytyväkin biisi on hieno omana hillitympänä versiona, mutta livelevyltä löytyvä liveversio syöksyy pinnan alle ja suoraan tunteisiin. Saa oikeissa tunnelmissa jopa tunteelliset kyyneleetkin aikaan <3)